Juuri käynnistyvässä FinnBuild-tapahtumassa on yhtenä teemana ”Harmaa talous rakennusalalla”. Aiheesta puhuttaessa huomio on viime aikoina kiinnittynut suuriin työmaihin, kansainväliseen työvoimaan ja miljardiluokan investointihankkeisiin. Se on ymmärrettävää, sillä juuri nyt Suomessa on käynnissä poikkeuksellisen paljon suuria teollisuus-, energia-, infra- ja datakeskusinvestointeja.

Suomen sekä reilun työmarkkinan osalta suurten hankkeiden haaste ei välttämättä ole pelkästään se, mitä näillä työmailla tapahtuu. Merkittävämpi vaikutus voi olla siinä, mitä tapahtuu toimialalla niiden ulkopuolella.

Suurhankkeet muuttavat työvoiman saatavuutta koko alalla

Markkinoille syntyy samanaikaisesti valtava kysyntä ja pula tarvittavasta osaamisesta. Kysyntää on esimerkiksi sähköasentajista, putkiasentajista, automaatio-osaajista, hitsaajista ja työnjohdosta, kun suuret projektit imevät väistämättä osaavaa työvoimaa puoleensa. Ne voivat tarjota pitkiä projekteja suurille volyymeille ja tietyissä kriittisissä osaamistehtävissä myös korkeampia palkkoja. Se on luonnollinen osa markkinataloutta.

Mutta samalla työvoimapula alkaa näkyä muualla. Talotekniikassa, korjausrakentamisessa, pienemmissä urakoissa ja paikallisissa rakennushankkeissa osaajien saatavuus vaikeutuu. Kun kysyntä kasvaa nopeammin kuin tarjonta, markkinoille syntyy tilaa myös sellaisille toimijoille, joiden kilpailuetu ei perustu tehokkuuteen, osaamiseen tai parempaan palveluun. Tällöin harmaan talouden riski kasvaa koko toimialalla.

Harmaan talouden toimintamallit voivat olla oletettua monisyisempiä

Liian usein harmaa talous mielletään edelleen käteispalkoiksi tai kuittikaupaksi. Todellisuudessa nykyiset ilmiöt ovat usein huomattavasti monimutkaisempia. Kyse voi olla alipalkkauksesta, keinotekoisista alihankintaketjuista, näennäisyrittäjyydestä, työnantajavastuiden hämärtämisestä tai työvoiman käytöstä tavoilla, joiden tarkoitus on kiertää normaaleja velvoitteita ja saada siten tiputettua hintaa urakoiden voittamiseksi. Monesti myös erilaiset komennustyötekijät voivat itse olla halukkaita tekemään suuria työtuntimääriä vaikka ilman täysiä ylityökorvauksia, koska se voittaa tekemättömänä makoilun tilapäismajoituksissa.

Usein nämä on rakennettu näyttämään ulospäin täysin hyväksyttäviltä. Siksi harmaan talouden torjuntaa ei voida rakentaa pelkästään asiakirjojen varaan. Ongelman ratkaisemisen avaimet ovat usein tilaajapuolella, eikä voida olettaa, että yksin virkavalta tai julkinen valvonta pystyisi tätä tervehdyttämään.

Vastuullisuus ei saa jäädä vain korulauseeksi

Rakennusalalla on viime vuosina tehty paljon oikeita asioita. Tilaajavastuu, veronumerot, kulunvalvonta ja erilaiset auditointikäytännöt ovat nostaneet toimialan läpinäkyvyyttä merkittävästi. Kehitys on ollut oikeansuuntainen. Seuraava askel voisi kuitenkin olla se, että vastuullisuudesta keskustellaan työmailla samalla vakavuudella kuin turvallisuudesta.

Suurilla työmailla toimii parhaimmillaan kymmeniä tai jopa satoja yrityksiä. Vastuullisuus ei voi olla vain sopimusten liitteenä oleva vaatimus tai vuosittainen auditointi. Säännöllinen viikkotasolla pidettävä keskustelu etenkin pääurakoitsijoiden ja alihankinta- ja henkilöstöpalveluyritysten kanssa välillä auttaa varmistamaan, että mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua ennen kuin ne kasvavat vakaviksi. Samalla voidaan tunnistaa pienempiä irrallisiin signaaleja, jotka paljastavat todellisen ongelman tai sen laajuuden.

Suurimmat riskit eivät aina löydy vain suurimmilta työmailta

Monissa miljardiluokan hankkeissa tilaajat, pääurakoitsijat ja viranomaiset seuraavat toimintaa hyvin tarkasti – toki tästä huolimatta korjattavaa löytyy paljon.

Sen sijaan pienemmissä urakoissa, korjausrakentamisessa ja paikallisissa hankkeissa resurssit valvontaan ovat usein huomattavasti rajallisemmat. Alalla on tyypillistä, että toteutukset on työvaihekohtaisesti pilkottu eri osaajille, ja siten työntekijät vaihtuvat pienessäkin kohteessa usein, mikä hankaloittaa kokonaisuuden hahmottamista. Kun tähän liitetään työvoimapula, kustannuspaineet, pienempien tilaajien kokemuksen puute hankinnasta ja riskien tunnistamisesta, syntyy otollinen ympäristö epäreiluille ja rikollisille toimintatavoille. Rakennusteollisuuden pitäisi yhä enemmän tukea pienten tilaajien kykyä tunnistaa ongelmat ennen kuin päätöksiä toteutuskumppaneista tehdään.

Harmaan talouden vakavimmat seuraukset kohdistuvat työntekijöihin

Yhtä tärkeää on tunnistaa, että ilmiön vakavimmassa päässä kyse ei ole enää epäreilusta kilpailusta ja euromääräisistä säästöistä, vaan ihmisistä. Työperäinen hyväksikäyttö ja pahimmillaan ihmiskauppa eivät synny yhdessä yössä. Ne rakentuvat usein vähitellen ympäristöissä, joissa läpinäkyvyys on heikkoa, vastuut hämärtyvät ja kukaan ei pysähdy kysymään, ovatko asiat todella kunnossa.

Juuri siksi vastuullisuus ei saa olla toimittajien itsearviointilomakkeiden täyttämistä, eikä epäonnistumisten sattuessa toimittajien piiloutumista vain siihen osaan tekemisestä, mistä itse paperilla vastaa. Sen tulee olla kiinteä osa arjen johtamista, avointa vuoropuhelua ja yhteistä ymmärrystä siitä, mistä asioista emme ole valmiita tinkimään.

Vastuullisuus ei ole investointien jarru

Lähivuodet tulevat olemaan suomalaiselle rakennus- ja teollisuusalalle poikkeuksellisen merkittäviä. Investointeja, hankkeita ja osaavaa kansainvälistä työvoimaa tarvitaan. Samalla tarvitsemme yhteisen päätöksen siitä, että kilpailu perustuu osaamiseen, tuottavuuteen, turvallisuuteen ja laatuun, ei työntekijöiden oikeuksien tai lakisääteisten velvoitteiden kiertämiseen.

Vastuullisuus ei ole investointien jarru. Se on edellytys sille, että investointien hyödyt jakautuvat koko toimialalle kestävällä tavalla.

Vastuullinen toiminta alkaa yrityksen sisältä

Meille Adeccolla ja Sihdillä vastuullisuus tekemisessä on koko toiminnan lähtökohta. Vastuullinen henkilöstöpalvelu turvaa kaikkien työntekijöiden oikeuksia ja palkkakehitystä sekä antaa edellytykset reilulle kilpailulle, jota perinteisesti sääntöohjattu Suomi haluaa vaalia.

Vastuullisuuteen kuuluvat myös avoin keskustelu ja kyky tunnistaa ja tunnustaa omat virheet, mikäli näitä tapahtuu – sekä luonnollisesti keinot korjata nämä.

Yksi ensimmäinen aihio vastuullisen yrityksen osalta on aloittaa sisältäpäin ja tukea etenkin oman luottamushenkilöstön toimintaedellytyksiä ja yleistä tietoisuutta. Heidän kanssaan voidaan yhdessä tunnistaa ongelmia, ulottaa keskustelu paremmin työntekijöiden keskuuteen, tehdä rakenteellisia muutoksia sekä ratkaista yksittäisiä haastavia tilanteita. Vasta sitten on mahdollista vaatia muita muuttumaan.

Adecolla käynnistyy jo 30. toimintavuosi Suomessa. Tämän matkan varrella olemme panostaneet vuosi vuodelta enemmän toimintamme läpinäkyvyyteen ja hyödyntäneet rakennusalan työntekijöidemme luottamushenkilöitä oman arkemme kehittämisessä. Tiedämme, että tämän työn hyöyt näkyvät myös palveluitamme käyttäville asiakkaille – tänään ja tulevaisuuden kasvavassa yhteistyössä.

Tässä artikkelissa kirjoittajana toimii Jarno Kolehmainen, joka työskentelee Sihdillä ja emoyhtiö Adeccolla roolissa Head of Strategic Accounts & Projects.